Päiväni ovat olleet niin täynnä työtä ja turhaa touhua, että olen yrittänyt pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Välillä teen rentoutusharjoituksia kuuntelemalla rentoutuksen esim netistä tai cd:ltä, välllä olen maannut piikkimatolla tai sitten olen yrittänyt opetella meditoimaan. Kaikissa näissä lopputuloksena on ollut, että nukahdan. Se ei kuulemma ole oikeaa rentoutumista.

Olen pysähtynyt oikein ajan kanssa ajattelemaan ajatukseni loppuun. Ajan lisäksi se vaatii myös yksinäisyyttä. Ainakin minun tulee kiinnitettyä huomioni kaikkeen muuhun, jos ympärilläni on hälinää tai edes yksi ihminen, joka odottaa seuranpitoa. Onpa vaikeaa saada sitä ihan ikiomaa aikaa.

Jos osaisin meditoida, ulkoiset äänet eivät kuulemma siinä häiritse. Mutta en pääse vaipumaan mihinkään alfa-tasolle unen ja valveen välimaastoon. Minä nukahdan. Nyt yritän kirjata muistiin selkeitä uniani. Näin yhtenä yönä unen käärmeestä, joka puri minua. Käteeni jäi hampaan jäljet, mutta iho ei mennyt rikki.  Kaksi käärmettä laitettiin työkaverini ihon alle vatsan kohdalta ja ne kiemurtelivat ihon alla ja tulivat nenästä ulos. Tämä saattaa kertoa, että joku puhuu minusta pahaa, mutta ei voi vahingoittaa. Työkaverini ystävyyteen soluttautuu joku, joka ei kuitenkaan ole häntä kohtaan lojaali vaan tahtoo pahaa tai pettää luottamuksen.

Toisessa unessa näin miniäni sylissä poikavauvan, jonka nimi oli Johnny. Heillä on nyt kaksi pientä tyttöä, mitenkähän käy?