Eilen mietin itsesyytösten vallassa, lähtisinköä salille vai alkaisinko valmistaa pitsaa. Viimein pakkasin taas repun, söin pikkusen salaattia ja ruisleipää ja polkasin salille. Kyllä kannatti. Selkä tulee kipeäksi liiasta makaamisesta. Kaksi viikkoa olen lomaillut ja laiskotellut, ihanaa.

No, oikeesti olen liikkunut ulkona paljon jalan, polkupyörällä ja moottoripyörän kyydissä. Raitista ilmaa olen saanut, mutta ruumis kaipaa lihaskuntoliikkeitä ja isompaa ponnistelua. Laiskottelun jäljet huomaa, taas sattuu niihin olemattomiin lihaksiin eilinen treeni.

Tein sitä pitsaakin illemmalla, mutta en tuntenut itseäni niin kauhean syntiseksi sitä syödessä. Ensi viikolla alkaa työt ja taas pitkiä päiviä, salile ei ehdi. Mutta pikkusen happihyppelyn saan kahden kilometrin työmatkasta. Tosin hyvin pienen jos sen kulkee fillarilla.

Vielä meinaan nukkua varastoon (vaikka sillain ei kuulemma voi tehdä) ja lukea sängyssä. Jos ilma tuosta lämpenee, luen puistossa. Kirjakaupasta sai halpoja pokkareita ja vieläpä hyviä! Niitä olisi saanut jonottaa kirjastosta vuoden.